Muutama ajatus turvallisuuspolitiikasta

Näiden blogien tuossa vieressä olevassa kirjoituksessa ”Turvallisuudella on hintansa” sivutaan myös mahdollista Nato-jäsenyyttä. Tuohon alustukseen kirjoitin Nato-jäsenyyttä koskevan kommentin, mutta blogin omistaja jostain syystä ei halunnut pitää kirjoitustani blogissaan, vaan poisti sen. Siksi kyseinen kommenttini on seuraavassa omana kirjoituksenaan.

Nato-option, mahdollisuutemme halutessamme hakea Naton jäsenyyttä, on kerrottu olevan puolustusdoktriinimme yksi pilari kahden muun, so. uskottavan itsenäisen puolustuksen ja EU-klausuulin so. Lissabonin sopimusken rinnalla. Kolmella jalalla seisova pöytä on tunnetusti hutera ja siksi puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa on nousemassa uudeksi pilariksi, samoin kahdenväliset avaukset toisaalta Britannian toisaalta USA’n kanssa.

Natoon liittymisen optimaalinen aika oli vuosia, ehkä yli 10v sitten, jolloin Itä-Euroopassa oli rauha, jolloin mm. Venäjä oli enemmän sisäisiin asioihinsa keskittynyt aikana, jolloin mm Baltian maat liittyivät ilman, että se aikaansai Venäjän puolelta mitään mainittavaa reaktiota. Valitettavasti aikana, jolloin liittyminen olisi ehkä ollut yksinkertaisemåpaa, monissa valtiollisissa vaaleissamme liittymisen tarpeellisuuden vastustamisesta tehtiin populistinen kannatuksen hankkimisen väline. Kehitettiin Nato-optio, myönnettiin sen tarpeellisuus ainakin periaatteessa, mutta varsinkin vaalien alla kannatuksen varmistamiseksi vaaliohjelmaan otettiin lausuma, ettei ”jäsenyyden hakeminen alkavalla hallituskaudella ei ole ajankohtainen”, ikäänkuin ulkoturvallisuuden suhdanteet noudattaisivat meidän vaalikausiamme. Näin se ei valitettavasti tapahdu.

Luultavasti tänä päivänä liittyminen olisi haasteelllisempaa. Ja edelleen, jos jännitys lähialueella eskaloituisi puhumattakaan, jos maamme joutuisi uhan kohteeksi, maallikon on pakko kysyä, ottaisiko puolustusliitto ylipäätään siinä tilanteessa uutta jäsentä. Sulkeutuvatkoovet, kun kriisi on päällä. Tällainen pelko hiipii ainakin maallikon mieleen. Ratkaisut on tehtävä silloin, kun on ”otollinen aika ja Herran päivä”. Toivottavasti liittymisen ikkuna, jos liittyä jonain päivänä halutaan, kuitenkin on edelleen avoin ja toivottavasti silloin mahdolliseen liittymiseen edetään yhtä jalkaa Ruotsin kanssa. Ja toivottavasti hitaaseen kansanäänestykseen sitoutuminen ja siihen liittyvä epävarmuus ei silloin muodostu nopeasti kehittyvässä tilanteessa esteeksi. Muistuu mieleen äskettäinen tärkeä itänaapurimme, taisi olla ylimmän päättäjän lausuma, ettei Venäjä koskaan uhkaa Nato-maata. Mitä suvereenin suojan jäsenilleen tuottavan Nato-jäsenyyden hintaan tulee, lisäkustannus puolustusmenoihin siitä on varsin kohtuullinen. Viimeinen kehitys on, että eurooppalaiset Natomaat lisäävät merkittävästi puolustusmenojaan ja tämä tyydyttää Amerikan uutta regimetä. Nato säilyy vahvana antaen suvereenin suojan jäsenilleen. Nato-jäsenyys vahvistaisi  yleiseen asevelvollisuuteen sekä nykyiseen että uusilla hankinnoilla vahvistuvaan materiaaliseen valmiuteen perustuvaa itsenäistä puolusutuskykyämme tehden siitä aidosti uskottavan.

Lisäyksenä vielä, että myös Venäjällä keskusjohto erittäin hyvin tietää, että Nato on puhdas puolustusliitto, eikä siis uhkaa sitä. Kuitenkin on muodostunut vaikutelma, että Venäjällä sisäpoliittisesti kerrottua ”Naton uhkaa” on käytetty ja käytetään regimen suosion kasvattamiseen sekä kansallistunteen vahvistamiseen, missä myös on onnistuttu.

2 kommenttia artikkeliin “Muutama ajatus turvallisuuspolitiikasta”
  1. avatar beobachter sanoo:

    Harmillinen asioiden kulki. Tapahtui seuraavaa: Kirjoitin Sinun blogijuttuusi ”Turvallisuudella on hintansa” eilen maanantai-illalla kommentin, joka ilmestyi sinne heti tekstillä ”Kommenttisi odottaa hyväksyntää”. Tänään tiistaina aamupäivällä se oli siellä edelleen odottassa hyväksyntää. Mutta tänään tiistaina joskus iltapäivällä kommenttini oli kuitenkin poistunut ja pysyi tunteja poissa. No silloin vähän harmitti ja ilman muuta ajattelin, kun kommenttini oli hävinnyt blogistasi, että se on tietoisesti deletoitu. Niinpä hieman täydensin tuota omaa kirjoitustani, jonka olin eilen illalla taltioinut ja julkaisin sen uutena omana yllä olevana blogikirjoituksena ”Muutama ajatus turvallisuuspolitiikasta. Vilpitön pahoitteluni, mutta en ymmärrä, miksi se kommenttiini blogiisi oli välillä kokonaan kadonnut näkymättömiin. Mutta keskustelu jatkukoon!

  2. avatar Ilkka Uusitalo sanoo:

    Ei pidä paikkaansa, että olisin poistanut kirjoitustani koskevan kommenttisi. Olen sen hyväksynyt ja vastannut siihen heti kun minulla on matkoilla ollessa ollut mahdollisuus.

Jätä kommentti

css.php